Meidän systeemi on väärä

Luen juuri Timo Harakan kirjaa Luoton loppu – Rahavallan raunioilta kohti uutta kapitalismia. Se käsittelee finanssikriisin ohessa äärikapitalismia: miten ja mistä kaikki alkoi, ja mitä tapahtuu. Sen innoittamana avaan nyt hieman äärikapitalismin saloja. (Suosittelen kirjaa kaikille taloudesta kiinnostuneille!:))

Klassinen taloustiede uskoi siihen, että markkinat ohjautuvat aina oikeaan – ne hakeutuvat itsestään tasapainoon. 1920-luvun lopun pörssiromahdus sai taloustieteilijät kuitenkin ajattelemaan toisin: Marxin näkemys siitä, että kapitalismille luonteenomaista on ajautua kriiseihin, sai kannatusta. Keynesiläiselle näkökulmalle oli tilausta. Hänen mielestään äärikapitalismi toimii vain täystyöllisyydessä, lisäksi markkinoiden vapauden tulisi olla täydellistä, jotta äärikapitalismi toimisi (mm. monopoliasemassa olevat yritykset tai patentit eivät kuulu täydelliseen vapauteen). Suhdannevaihteluja tulisi siis tasoittaa silloin, kun markkinat eivät ole täydellisen vapaat. Keynes ajatteli, että valtion tehtävänä on ennakoida talouden nousu- ja laskukaudet, sen syklit. Nousukautta tulisi rajoittaa nostamalla korkoja – joka myös hillitsisi samalla inflaatiota. Laskukaudella taas tulisi elvyttää: laskea korkoja, joka kannustaisi ihmisiä ottamaan lainaa ja kuluttamaan – nostamaan talouskasvua.

Sitten tuli 1950-luku ja Chicagon yliopiston taloustieteen professori Milton Friedman teorioineen (puhutaan ns. Chicagon koulukunnasta). Hän oli vakuuttunut markkinoiden itseohjautuvuudesta. Hän ajatteli klassisen taloustieteen sittenkin olevan oikeassa: markkinat kyllä ohjautuisivat tasapainoon, mikäli valtio ei puuttuisi niihin. Hänen mukaansa 1929 vuoden pörssiromahduksen, ja sen jälkeisen suuren laman, aiheuttikin valtio, eikä kapitalismi itse. Valtio oli säännöstellyt liikaa. Kapitalismi ei saanut hengittää vapaasti: Sitä ahdisteli kaiken maailman verotukset ja muut sääntelyt, jotka estivät liiketoimintaa. Julkiset palvelut ja muut valtion omistamat laitokset, jotka pystyisivät tuottamaan voittoa, tulisi yksityistää – vapauttaa markkinoiden haltuun. Markkinat kyllä ohjautuisivat oikeaan, hoitaisivat homman oikealla tavalla. Vain oikealla.

Edelleen valtavirran taloustieteilijät, poliitikot ja muutkin äärikapitalismia toteuttavat uskovat teoriaansa kirkkaasti. Kapitalismin ideassa ei ole virheitä, todellisuudessa on. On hassua, että puhutaan taloustieteestä (etenkin äärikapitalismin yhteydessä) – sillä sitä ei voi falsifioida, osoittaa vääräksi. Falsifiointi kun on tieteen tunnusmerkki. Kapitalismin aiheuttamat ongelmat eivät valtavirran taloustieteen näkökulmasta aiheudu kapitalismista. Todellisuuden havainnoilla ei ole mitään tekemistä teorian kanssa. Vaikka kuinka monet Nobel-palkitutkin kriitikot, tilastot ja maailma ympärillämme osoittaisivat, että äärikapitalistisessa järjestelmässämme on virhe – silti siihen tarmokkaimmin uskovat huutaisivat: “Vika ei ole kapitalismissa, vaan todellisuudessa!” Kritisoiminen, epäileminen ja haukkuminen on kiellettyä. Kyllä teoria toimisi, jos sitä toteutettaisiin niin kuin sitä pitääkin – täysin vapaana. (Miten talous voi olla täysin vapaana ja irrallaan muusta maailmasta, kun se on osa meitä? Talous on muun muassa ihmisten välisiä suhteita.)

Joissakin paikoissa teoriaa on toteutettu melko vapaasti. Näkyvimmin läntisessä maailmassa Friedmanin uusliberalistisia ajatuksia toteuttivat Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan sekä Ison-Britannian Margaret Thatcher. Aivan puhtaasti he eivät kuitenkaan friedmanilaisesti toimineet, toisin kun Chile, vapaan talouden mallimaa. Chile saa taloudellisen vapauden indeksiltä korkeat pisteet: Siellä yksityistettiin 1970-luvulla lähes kaikki valtion omistama: kaivokset, tehtaat, terveydenhuolto. Chilestä poistettiin kaikki tullit, ja maa avattiin ulkomaalaisille investoinneille. Poliittisia vapauksia poistettiin, jotta taloudelliset vapaudet mahdollistuisivat. Ihmisten olot tosin eivät ole niin mallikkaita: Chilessä ei saa edes hengenvaarassa apua, ellei ole varaa maksaa siitä. Toinen kapitalismin mallimaa löytyy ihan vierestä: Viro. Virossa tosin esimerkiksi opettajien palkkoja on leikattu niin, että moni opettaja tekee kolmea työtä. Helsingin Sanomista voi lukea melko usein Viron köyhien ahdingosta.

Talouden hyvinvointi ei kerro vähääkään ihmisten hyvinvoinnista. Timo Harakka esittää loistavan esimerkin: Japani on maa, joka on tunnettu nollatalouskasvustaan. Ihmisten hyvinvointi on korkea tuossa maassa – tai oli, kunnes tuli tsunami. Maa ajautui tuhoon. Ihmisten läheiset ja kodit – samalla siis myös hyvinvointi – katosivat tsunamin mukana. Mutta talous lähti nousuun, sillä uudelleenrakentaminen nostattaa BKT:ta.

Jatkan tästä myöhemmin – miten Friedmanin ajattelu vaikutti vuoden 2008 pörssiromahdukseen, ja myöhemmin myös siitä, mitä Virossa tapahtuu.

http://www.hs.fi/verkkolehti/20120217/artikkeli/Viron+k%C3%B6yh%C3%A4t+eiv%C3%A4t+tunnu+kiinnostavan+p%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4ji%C3%A4/1329103454652 

(Pahoittelen, löytyi vain Digilehdestä “Viron köyhät eivät tunnu kiinnostavan päättäjiä”)

 

http://www.youtube.com/watch?v=Ht2YefSScXM&feature=related 

talouden ja ihmisten hyvinvoinnista

 

//Jotta saisin enemmän tekstejä aikaiseksi, alan kirjoittaa lyhyempiä tekstejä – joskus kyllä sitten pitkiäkin. (Näihin pitkiin kun menee niin paljon aikaa!)//

Kapitalismi maahan maatuva ois

Olin viime viikonloppuna Nufitissa, Nuorten filosofiatapahtumassa. Tänä vuonna aiheena oli kauneus. Timo Harakka oli puhumassa kapitalismin kauneudesta. Keskustelu oli erittäin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.

“Kapitalismin kauneus perustuu siihen, että pidämme silmät kiinni”, Harakka sanoi. Kapitalismin voima piilee siinä, ettei sitä ole koskaan puhtaasti toteutettu missään. Aina epäonnistumisissa voidaan syyttää valtiota: se ei ole antanut tarpeeksi vapautta. Harakan sanoin: kapitalismissa ei ole virheitä, todellisuudessa on virhe. Yhteiskunta ja markkinat vuorovaikuttavat keskenään paljon, ne kuuluvat yhteen, eikä niitä ole mahdollista pitää täysin erillään. Kapitalismin kauneus on myös siinä: se on jotain saavuttamatonta, siksi kaunista.

Se, että sanotaan: “Kun rikkaat rikastuvat, niin lopulta mammona ja hyvinvointi valuu myös alaspäin”, ei pidä mielestäni alkuunkaan paikkaansa. Ja kun tuon lauseen puoltajan kanssa alkaa puhua siitä, että miksi sitten maapallolla kuolee edelleenkin 20 000 lasta päivittäin nälkään, tai miksi yli puolet maapallon väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella? (He elävät alle (USA:n) dollarilla päivää kohden. Se on suurin piirtein sama hinta, jonka EU sijoittaa alueellaan tuotettuun jokaiseen lehmään päivittäin.) Vastaus näihin kysymyksiin tulee vikkelästi: “He olisivat vielä köyhempiä ilman kapitalismia.”

Uskallan väittää, etteivät nuo lausahdukset pidä paikkaansa. Mehän (läntiset teollisuusmaat) olemme rikastuneet ryöstämällä muun muassa Afrikan valtioiden omaisuutta niin silloin kun nytkin. Me viemme kehitysmaista kahvia ja timantteja paljon enemmän, kun me sinne ruoka-apua lähetämme. Jos nuo maat olisivat itse saaneet käyttää rikkautensa, tuskin he olisivat niin köyhiä kuin nyt ovat. Ulkomaalaiset ihmiset ovat ostaneet kaivoksia kapitalismin säännöin näiltä mailta. Kaivoksen omistaja vie tietysti voitot, ulkomaille. Mammona ja hyvinvointi ei ole valunut alaspäin. Sen huomaa jo vertaamalla vaikka maailma rikkainta ja köyhintä sataa ihmistä: kuinka erilaisissa oloissa he elävät, ja ovat eläneet jo pitkään. Suomessakin on tällainen esimerkki: Talvivaara. Talvivaaran voitot eivät tule jäämään Suomeen. Ympäristöhaitat jäävät.

Suomenkin tilastoista löytää todisteita sille, ettei kapitalismi vähennä köyhyyttä. 90-luvulla hallituksemme lisäsi vapautta markkinoille. Suomi lähensi suhteitaan kapitalismiin. Muun muassa verotuksen progressiota vähennettiin roimasti. Tänään alle kymmenen prosenttia Suomen valtion verotuloista kerätään progressiivisesti. Suurin osa veroista tulee kulutuksen kautta, muun muassa sähköstä, karkeista ja vaatteista. Niistä maksetut verot ovat tasaveroja: niin rikkaat kuin köyhätkin maksavat saman verran. Siinä vain on se ongelma, että rikkaat maksavat suhteessa paljon vähemmän veroja, kuin köyhät. Samaan aikaan, kun on lähestytty kapitalismia, on köyhienkin määrä lisääntynyt valtavasti. Tuloerommekin ovat kasvaneet. Samoin on käynyt pahoinvoinnille: monet jäävät parhaassa työiässä sairaseläkkeelle masennuksen ja uupumisen takia, rasismi loistaa räikeänä, lapsiköyhyys on kasvussa.

Jääkaappini ovea ironisesti kaunistaa Kokoomusnuorten lehden takakannessa pitkään pyörinyt mainos: “Kapitalismi vähentää köyhyyttä”.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Suomalaisten+verotus+hiipii+kohti+tasaveroa/1135262148216

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/nakokulmia/lapsikoyhyys_on_suomessa_kasvussa

Itämerelle soi viimeinen tanssi

Meillä olisi jo tarvittava tieto ja taito puhdistaa Itämeri – mutta meillä ei ole siihen rahaa, vaikka maailmassa on enemmän rahaa, kuin koskaan on ollut. Kööpenhaminan ilmastokokous vuonna 2009 ei päässyt maaliinsa. Se epäonnistui, koska teollisuusmaat eivät suostuneet rahoittamaan kehitysmaiden ilmastotoimia 110 miljardilla eurolla vuodessa. Seuraavana vuonna pelkästään euromaat rahoittivat Kreikkaa samalla summalla – ilman sen suurempia kamppailuja. Sama toistui myös viime vuonna Durbanin ilmastokokouksessa: ilmastonsuojeluun vaadittavia rahoja ei saatu kasaan, mutta euroa on kyllä pelastettu järjettömillä summilla tuosta vain. Durbanin kokous on jäänyt mediassakin täysin EU:n huippukokousten taakse. Kumpi voittaa: raha ja talouskasvu vai maapallon terveys?

(Itämeren tilannekuva paketissa)

Vesi

Itämeri on maailman saastunein meri. Se on pieni ja matala allas Atlantin valtameren reunalla. Sen vesi ei ole yhtä suolaista kuin merivesi, mutta se ei myöskään ole yhtä makeaa kuin makeavesi. Itämerta makeuttaa siihen valuvat useat joet, sekä sateet, jotka vain lisääntyvät ilmastonmuutoksen johdosta. Itämeren suolapitoisuutta pitävät yllä suolapulssit, joita tulee Tanskan salmien kautta, kun virtaus tapahtuu Atlantilta Itämerelle päin. Merkittäviä suolapulsseja tulee hyvin epäsäännöllisesti. Suolapulssit ovat Itämeren pelastus. Ne sekoittavat Itämeren kerrostunutta vettä, jolloin lähes hapeton pohjavesi hapettuu. Tapahtuma on elintärkeä pohjassa eläville eliöille.

Herkkä lajisto

Itämeren eliöstön monimuotoisuus on köyhää. Siellä eivät voi elää meren eliöt, sillä se on liian makeaa vettä niille. Siellä eivät myöskään voi elää makean vesistön eliöt, sillä vesi on liian suolaista niille. Itämeri on hyvin nuori meri, eikä sinne ole vielä ehtinyt kehittyä erikoistuneita eliöitä. Niukka lajisto takaa kuitenkin jokaiselle lajille paljon elintilaa, niinpä lajien populaatiot ovat suuria. Itämeren ekosysteemi on lajien vähäisyyden vuoksi erittäin altis haavoittumaan.  Ravintoketjuverkosto on niin pieni, että jos yksikin palikka vedetään pois, koko torni saattaa romahtaa.

Vieraslajit

Itämeren niukalle lajistolle vieraslajit ovat tavallista suurempi uhka. Vieraslajit ovat ihmisen toiminnan kautta alueelle saapuneita lajeja. Ne sekoittuvat paikallisen ekosysteemiin hyvin helposti. Juuri sopivassa ekolokerossa vieraslajille on paljon ruokaa tarjolla, eikä juurikaan saalistajia. Näin se pystyy helposti lisääntymään ja valtaamaan itselleen elintilaa. Itämerelle vieraslajeja saapuu muun muassa laivojen painolastivesitankkien mukana.

Kaikki vieraslajit eivät kuitenkaan ole aina haitallisia. Helsingin Sanomissa (5.1.) julkaistiin artikkeli, jossa kerrottiin monisukaismadosta. Se möyhentää merenpohjaa ja näin helpottaa happikatoa, sekä sitoo fosforia pohjasedimentteihin.

Rehevöityminen

Itämerelle on syntynyt rehevöitymisen noidan kehä, ja siitä onkin muodostunut pohjoisen meremme suurimpia ongelmia. Rehevöitymisessä planktonien ja levien, sekä muiden vesikasvien määrä lisääntyy ravinteiden saatavuudesta, erityisesti typen ja fosforin. Kun kasvit kuolevat, ne vajoavat pohjaan ja alkavat hajota. Hajoamisprosessissa kuluu happea. Happikadon johdosta kasvit eivät pysty yhteyttämään – tuottamaan lisää happea. Happikato aiheuttaa yhä uusien eliöiden kuolemista, jotka kulkeutuvat läpi hajoamisprosessin, kuluttaen happea. Rehevöityminen johtaa lajiston yksipuolistumiseen, mutta populaatioiden kokonaismäärien suurentumiseen.

Ympäristömyrkyt

Itämeren ympärillä asustaa 85 miljoonaa ihmistä neljässätoista valtiossa. Nuo valtiot ovat teollistuneita valtioita. Ne ovat saastuttaneet Itämerta jo pitkän aikaa teollisuuden ja maatalouden ympäristömyrkyillä. Typpi- ja fosforipäästöt vauhdittavat rehevöitymistä. Haitalliset ympäristömyrkyt saattavat myös tuhota lajeja. Esimerkiksi DDT:n on todettu haittaavan lintujen lisääntymistä, sillä se ohentaa munankuoria.

Suurimmat uhat

Ilmastonmuutos, öljynkuljetusten lisääntyminen sekä tulokaslajit ovat Itämeren suurimpia uhkia. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Itämerelle tiedetään paljon, sillä Itämerta on seurattu säännöllisesti jo pitkään. Leudot talvet vaikuttavat jääpeitteeseen: sen paksuuteen ja laajuuteen. Merellisten- ja rannikkosäiden vaihtelevuus lisääntyy, kun yhtenäinen jääpeite harvinaistuu. Meren suolapitoisuus laskee, kun sademäärä ja jokivesien valunta lisääntyy. Muuttuvat sääolot vaikuttavat ympäristöön, ja sitä kautta alueen biologiaan. Tutkimuksissa havaitut muutokset eivät ylitä luonnollisen vaihtelevuuden rajoja, mutta ne ovat samansuuntaisia kun alueelle tehdyt arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Toivoa on!

Hyödylliset tulokaslajit, kuten monisukaismato sekä jätevedenpuhdistamot herättävät toivoa Itämeren puolesta. Suomessa, etenkin isoissa kaupungeissa, jätevesistä puhdistetaan lähes kokonaan fosfori ja typpi. Myös monet muut teollisuusmaat Itämeren ympärillä ovat kunnostautuneet jätevesien puhdistuksessa. Muitakin toimia Itämeren hyväksi tehdään:  muun muassa peltoja ojitetaan, sekä viljelyalueen ja vesistön välille jätetään tilaa, jottei typpi ja fosfori pääsisi suoraan valumaan vesistöön. Mutta paljon on vielä tehtävissä: liikakalastusta tulee suitsia ja ilmastonmuutosta torjua. Itämeri kärsii ihmisten toimien takia. Asioita on muutettava lisää, jottei Itämeri täysin kuole.

Lähteet:

http://www.hs.fi/verkkolehti/kotimaa/20120105/artikkeli/1135270136241?ref=bs (HS 5.1.12, pahoittelen linkkiä voi lukea vain HSverkkotunnuksilla)

http://www.abo.fi/public/fi/News/Item/item/5143

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Mit%C3%A4+saa+110+miljardilla+eurolla/a1305551260648 (HS 13.12.11)

http://www.itameriportaali.fi/fi/fi_FI/etusivu/ (tietoa)

http://www.talousdemokratia.fi/tiedostot/Quantity%20of%20money%20in%20US.png (rahanmäärä)